Åldersgräns: 16

Wes Cravenin uraauurtava Painajainen Elm Streetillä (1984) toi pelkästään USA:n markkinoilla budjettinsa takaisin 13-kertaisena. Se tarkoitti, että jatko-osahommiin ryhdyttiin välittömästi. New Line Cinema palkkasi kruununjalokivensä vartijaksi yhtiön varhaisen kauhuhitin, Armottoman yön ohjaajan Jack Sholderin.

Sholder saapui Elm Streetille tilanteessa, jossa painajaismaailman säännöt olivat vasta muodostumassa. Häijy saksikäsimurhaaja Freddy (Robert Englund) saalistaa yhä uhrejaan näiden unissa. Nyt kulttihahmo etsii myös takaporttia kuolevaisten keskuuteen.

Väyläksi valikoituu itseään etsivä teinipoika Jesse (Mark Patton), jonka isä ostaa halvalla Elm Streetiltä juuri sen talon ja onnittelee itseään hyvistä kaupoista. Lasku tulee perässä kun painajaiset alkavat riivata poikaa ja tämän öisten retkien jälkeen kaupungilta löytyy silvottuja ruumiita. S&M-klubilla viihtyvän sadistisen liikunnanopettajan bondage-henkinen loppu kuuluu Elm Street -sarjan klassikoihin.

Painajainen Elm Streetillä 2 on paitsi tyylipuhdas kasarislasher myös kiinnostava katsaus rakennusvaiheessa olevaan franchiseen. Freddy ei ole vielä irrotteleva sketsihahmo, vaan häijy tappaja. Sholder ei vain juoksuta etäiseksi jääviä teinejä teuraalle, vaan syventyy Jessen horjuvaan minuuteen.

Järkeään epäilevän teinin identiteettikriisistä on tullut todellinen tulkintojen aarrearkku. Mark Pattonin ambivalentti roolisuoritus lataa elokuvaan huikean psykoseksuaalisen vireen. Se on saanut joitain genreanalyytikkoja pitämään Elm Streetin kakkososaa jopa kaikkien aikojen homoimpana kauhuelokuvana.



Maa ja vuosi: USA 1985

Ikäraja: 16

Kesto: 87 min

Ohjaus: Jack Sholder

Rooleissa: Mark Patton, Robert Englund, Kim Myers, Robert Rusler, Clu Gulager, Hope Lange

Kieli: Englanti

Tekstitys: Suomi, Ruotsi

Formaatti: 35 mm


Freddyn koston alkukuvana nähdään turkulaisen Artturi Rosténin uusin lyhytelokuva "Ikiuninalle" (5min). Rosténin uutuus yhdistää 1970-luvun suomalaisen television lastenohjelmien animaatioestetiikkaa kauhukuvastoon. Lopulta hallusinatorisia sävyjä saavuttava trippi voi toimia painajaisten polttoaineena vielä pitkään katsomiskokemuksen jälkeen.